Kuormittunut, mutta ei muka uupunut? Kehon kuuntelemisen vaikeus työelämässä

Moni työelämässä pärjäävä ihminen ei ajattele olevansa uupunut, vaikka kuormitus on jatkuvaa. Työ hoituu, vastuu kannetaan ja arki pyörii, mutta samalla oma keho jää helposti taka-alalle. Voi olla, että ihminen on tottunut venymään, kestämään ja suorittamaan niin pitkään, ettei kuormitusta enää edes huomaa samalla tavalla kuin ennen. Tunnistan tämän ilmiön myös itsessäni.

Tämä näkyy erityisesti silloin, kun työssä on paljon vastuuta, useita rooleja ja jatkuvasti muuttuvia tilanteita. Ulospäin ihminen näyttää pärjäävältä. Sisäisesti kuormitus voi silti kasvaa hiljaa ja lopulta kuormitus alkaa näkyä tavalla, jota ei enää voi ohittaa.

Kun suorittaminen jää päälle

Tunnistan itsessäni ja työssäni kohtaamissani ihmisissä saman ilmiön. Silloin kun vastuuta on paljon, tekeminen jatkuu helposti pitkään ennen kuin pysähtyy kysymään, mitä itse oikeastaan tarvitsee. Puskeminen voi näyttää tehokkuudelta, sitoutumiselta ja pärjäämiseltä. Silti sen alla voi olla etääntymistä omasta kehosta, omista rajoista ja jopa niistä asioista, jotka alun perin toivat työhön merkitystä.

Joillekin suorittaminen on ollut pitkään tapa selviytyä, onnistua ja päästä eteenpäin. Se on voinut olla vahvuus opinnoissa, työssä, harrastuksissa tai urheilussa. Sama toimintamalli ei kuitenkaan aina palvele enää silloin, kun työ vaatisi myös palautumista, rajojen tunnistamista ja oman rytmin kuulemista.

Kuormitus ei välttämättä tunnu pysähtymisenä tai romahtamisena. Se voi näkyä jatkuvana valppautena, venymisenä ja tunteena siitä, että on koko ajan pakko mukautua johonkin, kun kukaan muu ei sitä tee. Joskus sen huomaa viimeistään siitä, ettei nukkuminen enää palauta samalla tavalla kuin ennen.

Jos kehoon on oppinut suhtautumaan välineenä, jota käytetään tehokkaasti tavoitteiden saavuttamiseen, sen viestejä ei ole aina helppo kuulla. Kehon kuormittuminen voi tuntua tutulta, jopa normaalilta. Silloin ihminen saattaa huomata vasta myöhemmin, että yhteys omiin tarpeisiin on heikentynyt.

Oman kehon kuunteleminen ei tarkoita pehmeyttä tai luovuttamista. Se tarkoittaa kykyä tunnistaa, mitä itsessä tapahtuu, milloin kuormitus kasvaa liikaa ja mitä palautuminen oikeasti vaatii. Ilman tätä tunnistamista ihminen voi jatkaa pitkään tavalla, joka näyttää ulospäin hallitulta mutta kuluttaa sisäisesti niin paljon, että lopulta keho sanoutuu irti tehtävistään.

Usein kuormituksen keskellä ensimmäisenä jäävät pois juuri ne asiat, jotka aiemmin ovat tuoneet voimaa, iloa ja merkitystä. Itselläni näitä ovat olleet liikunta, luovuus, luonto, lepo, oma aika tai yhteys itseen. Työ alkaa täyttää tilaa niin paljon, että ihminen etääntyy vähitellen myös siitä, miksi hän alun perin hakeutui omalle alalleen.

Kehollinen työskentely ei tuo lisää vaatimuksia, eikä uutta suorittamisen kohdetta. Sen tarkoitus on auttaa pysähtymään, havainnoimaan ja tunnistamaan omaa kokemusta tarkemmin.

Se voi auttaa esimerkiksi:

Kehollinen Kompassi on Työtahdin valmennuksellinen kokonaisuus, jossa pysähdytään kehollisuuden, ammatillisen kasvun ja palautumisen äärelle käytännönläheisesti ja turvallisesti. Sen tavoitteena on vahvistaa yhteyttä omaan kokemukseen, lisätä tietoisuutta omista toimintamalleista ja tukea työssä jaksamista tavalla, joka ei perustu pelkkään suorittamiseen.

Jos tunnistat tämän ilmiön omassa työssäsi tai työyhteisössäsi, ota yhteyttä Työtahtiin. Pohditaan yhdessä, voisiko Kehollinen Kompassi tarjota tähän sopivan tavan pysähtyä, jäsentää kuormitusta ja vahvistaa yhteyttä omaan kokemukseen.

Jos haluat pohtia, voisiko kehollinen työskentely tukea omaa jaksamista, ammatillista kasvua tai työyhteisön hyvinvointia, ota yhteyttä Työtahtiin.

Voit myös seurata Työtahdin sisältöjä ja lukea lisää siitä, miten kehollisuus, työnohjaus ja käytännönläheinen pysähtyminen voivat tukea työelämää.