Kehollisuus työssä – Mitä esihenkilön on hyvä huomata arjen vuorovaikutuksessa?

Työssä ei viestitä vain sanoilla vaan sitä tehdään koko ajan myös kehollisesti. Me viestimme ilmeillä, katseella, hengityksellä, rytmillä, äänenpainolla ja tavalla olla läsnä tai poissa. Erityisesti vuorovaikutustyössä kehollinen viestintä on keskeinen osa arjen toimivuutta. Se vaikuttaa siihen, miten tulkitsemme tilanteita, miten turvalliseksi olomme koemme ja kuinka helposti uskallamme olla yhteydessä toisiin. Esihenkilön tapa olla läsnä vaikuttaa enemmän kuin usein huomataan.

Työssä viestitään koko ajan myös kehollisesti

Kehollinen viestintä ei ole irrallinen asia työstä. Se on koko ajan mukana siinä, miten työtä tehdään, johdetaan ja koetaan.

Kehollisuus näkyy:

• ilmeissä ja kasvojen ilmaisussa
• katseessa ja katsekontaktissa
• hengityksessä ja kehon jännityksissä
• äänenpainossa ja puhumisen rytmissä
• tavassa suuntautua tilanteeseen / vetäytyä siitä tai
• tavassa olla läsnä tai poissa

Nämä pienet signaalit muodostavat pohjan sille, miten työyhteisö toimii. Kun ihminen innostuu, keskittyy, kuormittuu, pyytää apua tai vastaa toiselle, se näkyy ensin kehossa ja sitten kuuluu vasta sanoissa.

Miltä työn imu näyttää kehossa

Työn imu ei ole vain ajatus tai asenne. Se näkyy kehossa hyvin konkreettisesti.

Se voi tuntua:

• innostuksena ja energiana
• aikaansaamisen kokemuksena
• sinnikkyytenä ja pystyvyytenä
• jaksamisena ja oman voiman ilmentämisenä
• keskittymisenä ja fokuksena tai
• virtauksena ja flow’na

Kun ihminen on syventynyt työhönsä, hänen ympärilleen muodostuu ikään kuin näkymätön kupla. Sen sisällä huomio on tarkasti omassa tekemisessä. Katse voi olla kiinnittynyt yhteen pisteeseen, keho suuntautuu tehtävään ja ulkoinen maailma jää hetkeksi taka-alalle.

Tämä on usein työn kannalta hyvä ja tarpeellinen tila. Ongelmia syntyy kuitenkin silloin, jos samaan hetkeen osuu toisen ihmisen tarve tulla kuulluksi, saada apua tai tulla kohdatuksi.

Myös esihenkilön kehollinen viesti vaikuttaa enemmän kuin uskomme

Jos työntekijä menee kysymään neuvoa esihenkilöltä ja tämä ei vastaa katsekontaktiin, ei käännä kehoaan tilanteeseen tai jatkaa vain omaa tekemistään, vaikutus voi olla yllättävän suuri.

Pelkästään kehollinen ilmaisu voi viestiä:

• en ehdi nyt
• älä häiritse
• asiasi ei ole tärkeä tai
• en ole sinua varten saatavilla

Vaikka tarkoitus ei olisi torjuva, kokemus voi silti olla sellainen.

Varhaisen vuorovaikutuksen näkökulmasta ihminen on hyvin herkkä tulkitsemaan, tuleeko hänen yhteyden tarpeensa nähdyksi ja kuulluksi. Siksi pienilläkin kehollisilla viesteillä on työarjessa suuri merkitys. Erityisesti silloin, kun ne tulevat esihenkilöltä.

Keskittyminen ei ole väärin, mutta siirtymä kannattaa tehdä näkyväksi

Myös esihenkilöllä on oikeus keskittyä. Hänelläkin on oma työnsä, oma kuormansa ja oma tarve saada ajatuksia valmiiksi. Kyse ei siis ole siitä, että pitäisi olla jatkuvasti kaikkien saatavilla.

Olennaista on se, miten siirtymä omasta keskittyneestä tilasta vuorovaikutukseen tehdään näkyväksi.

Esimerkiksi näin:

• “Pieni hetki, palaan tähän kolmen minuutin päästä, kun saan tämän ajatuksen loppuun.”
• “Laitan tämän itselleni ylös, etten unohda, ja kuuntelen sitten sinua kunnolla.”
• “Haluan vastata tähän rauhassa. Voidaanko ottaa tämä ihan kohta?”

Tällainen reagointi rakentaa turvallisuutta. Se viestii, että toinen on tärkeä, vaikka juuri sillä sekunnilla ei olisi mahdollista irrottautua.

Sen sijaan torjuvammalta voi tuntua esimerkiksi:

• “Minulla on nyt kiire, palataan myöhemmin.”
• oman työn jatkaminen samalla, kun yrittää puoliksi kuunnella
• katsekontaktin ja kehollisen huomion puuttuminen kokonaan

Näissä tilanteissa väärinymmärryksen mahdollisuus kasvaa nopeasti.

Rakentavat rajat ovat osa hyvää johtamista

Joskus työntekijä kysyy toistuvasti asioita, joihin hän ehkä voisi itsekin etsiä vastauksen. Tällöin tilanteessa ei ole kyse vain yhdestä kysymyksestä, vaan myös tuen, rajojen ja itsenäisyyden suhteesta.

Esihenkilön tehtäväksi jää pohtia:

• Millaista tukea tämä työntekijä oikeasti tarvitsee?
• Missä kohtaa on hyvä vahvistaa itsenäisyyttä?
• Miten rajat asetetaan niin, että toinen kokee silti tulevansa kuulluksi?

Rakentavat rajat eivät sulje pois yhteyttä. Päinvastoin. Parhaimmillaan ne vahvistavat sekä turvallisuutta että toimijuutta. Kun rajat asetetaan selkeästi ja kunnioittavasti, ne antavat myös esihenkilölle mahdollisuuden olla paremmin läsnä silloin, kun hän on saatavilla.

Kehollisuus on osa työyhteisön ilmapiiriä

Työpaikan tunnelma ei synny vain sanoista tai ohjeista. Se rakentuu myös siitä, miten ihmiset katsovat toisiaan, miten he vastaavat toistensa läsnäoloon ja miten kuormitus näkyy kehossa.

Siksi kehollisuuden havainnointi on tärkeä osa työyhteisön hyvinvointia ja johtamista.

Voisiko työarjessa pysähtyä joskus kysymään:

• Miltä meidän työyhteisömme näyttää kehollisesti?
• Näkyykö meissä enemmän avoimuus vai suojautuminen?
• Huomaammeko, milloin toinen tarvitsee tukea, tilaa tai selkeitä rajoja?
• Miten me teemme keskittymisen, avun pyytämisen ja kohtaamisen toisillemme helpoksi?

Mitä tämä tarkoittaa työyhteisön kehittämisessä

Kehollisuuden ymmärtäminen on keskeinen osa johtamista, työyhteisön toimivuutta ja organisaation laatua. Se ei ole erillinen “pehmeä aihe” vaan se on konkreettinen tekijä siinä, miten tiimit toimivat, miten kommunikaatio sujuu ja miten hyvinvointi rakentuu.

Kun esihenkilöt ymmärtävät kehollisuuden merkityksen, he voivat:

• rakentaa turvallisempia tiimejä
• parantaa vuorovaikutusta
• tunnistaa kuormitusta ja uupumusta aikaisemmin
• asettaa selkeämpiä ja kunnioittavampia rajoja ja
• tukea työntekijöiden itsenäisyyttä ja toimijuutta

Jos haluat pysähtyä kehollisuuden, läsnäolon ja ammatillisen kasvun äärelle henkilökohtaisemmin, syksyllä alkava Kehollinen Kompassi tarjoaa siihen oman polkunsa. Se on kuuden istunnon ohjelma, joka syventää kehollista tietoisuutta, hermoston säätelyn ymmärtämistä ja ammatillista resilienssiä.

TASO-palvelu taas tarjoaa organisaatioille tukea juuri näissä samoissa teemoissa. Se auttaa esihenkilöitä ja tiimejä ymmärtämään, miten kehollinen läsnäolo, vuorovaikutus ja johtaminen vaikuttavat organisaation toimivuuteen, laatuun ja hyvinvointiin.

Molemmat palvelut täydentävät toisiaan: Kehollinen Kompassi syventää yksilöllistä ammatillista kasvua, ja TASO tukee työyhteisöjen ja organisaatioiden kehittämistä.